"Joulun laulut" v. 1990 Tulosta Sähköposti
  • Joulun laulutHarmaa joulu
  • Me ollaan hengissä
  • Hyvää joulua
  • Joululetkis
  • Uusperhe korvatunturin sai sekaisin
  • Joulupukin syntymäpäivät
  • Känkkäränkkä jouluaamuna
  • Kukaan ei rakasta Jeesusta enää
  • Hyasinttien aika
  • Joulun kellot
  • Jouluna nauraa saa
  • Joulupukki on muuttanut mieltänsä
  • Hakkeri-Pekan joulu
  • Hassu joulupukki
  • Joulutonttujen Tapaninpäivätanssit
  • Musta Jeesus
  • Joulurauhaa

1990
BBL 1089

Erimielisyydet Bluebird -levy-yhtiön kanssa olivat lisääntyneet. Myyntiluvut eivät lukuun ottamatta "Kaikilla mausteilla"- levyä olleet mitään huippuja ja muutenkin Alatalon levyt olivat turhan kalliita projekteja. Hänelle sanottiin, että hän tekee ihan liian isoilla bändeillä biisejänsä. "Kuuntele Jampan "Kuumat kyyneleet", siinä on vain rautalankatrio ja se puree koko kansaan."

Asialla oli puolensa. Ehkä Alatalo oli liian kunnianhimoinen, liikaa muusikko ja heidän ystävänsä, liikaa musiikkidiggari. "Ehkä liian suureelliset sovitukset todella etäännyttivät itse sanoittajan kuulijoista" pohtii laulaja itse. "Ehkä teen levyni liian hyvin." Mutta tuolloinkaan ei Mikko halunnut antaa periksi. Tuntui, kuin koko maailma olisi ollut vastassa. Kun joululevy julkaistiin, paikalle tuli vain kolme toimittajaa. Mies ei todellakaan ollut "in".

Kuitenkin levy sisälsi muutaman todellisen helmen. "Harmaa joulu" oli osuva kuvaus Etelä-Suomen asfalttiruuhkasta. "Joululetkis" oli kunnianosoitus unohdetulle mestarille Rauno Lehtiselle. Rinteen kanssa tehdyt "Kukaan ei rakasta Jeesusta enää" ja "Me ollaan hengissä, hyvää joulua" olivat puhuttelevia elämänkatsomusbiisejä. Mikon oma "Musta Jeesus" on tänä siirtolaisuuden aikana edelleen ajankohtainen. Mutta ei Alatalo - Rinne- albumia, ettei sieltä nousisi yksi klassikkokin. "Hyasinttien aika" on laulu, joka on pikkuhiljaa, monen vuoden jälkeen, hivuttautunut kansakunnan sydämiin. Tuhlaajapojan tai tuhlaaja-doriksen tunnustus omalle äidille saa monilla Mikon keikoilla, lavoilla ja pubeissa, ihmiset kaivamaan nenäliinoja.

Mikko on usein kertonut "sisäisestä sanomisen pakosta", jonka seurauksena on syntynyt, "tullut jostakin", monia lauluja. "Se tapahtuu kuin unessa, ikään kuin käsi kirjoittaisi automaattisesti." Myöhemmin tehdään korkeintaan pieniä korjauksia. Tällä kertaa se oli Harri, jolle tuli sanomisen pakko. Hän halusi tehdä anteeksipyyntölaulun äidille. Mikko piti aihetta kovin kuluneena. Laulu tehtiin yhdessä nopeassa biisintekosessiossa. Kaksi viikkoa myöhemmin Harri Rinteen äiti kuoli, eikä hän ehtinyt kuulla laulua, ainakaan täällä maan päällä. Kummallisia asioita nuo luovuuden taustavoimat!