"Puutarha" v. 1993 Tulosta Sähköposti
  • Puutarha 1993Mies pohjoisesta
  • Sydämen lyönnit
  • Puutarha
  • Ihminen on selviytyjä
  • Miestä väkevämpää
  • Kun mikään ei tunnu miltään
  • Ruotsinlaivalla
  • Kuudes ikkuna
  • Soitto se soi
  • Suruinen
  • Neekerin poika
  • Viha palaa loppuun
  • Kun kohtalo keinuttaa
  • Kauniit ja rohkeat
  • Kaipaan
  • Äiti yö
 
1993
AXRCD 1057
 
Alatalon avovaimon kuolema oman käden kautta viilsi syksyllä 1992 läpi Suomen. Yhtäkkiä median hylkimää miestä metsästi suurin osa Suomen lehdistöä. Jopa pohjoiseen vanhempien kotiin seurattiin tekemään juttua. Ihminen, joka oli kokenut suuren surun ja järkytyksen, oli poissa tolaltaan. Hän ei ole arvostelukykyinen. Silloin lähellä tulisi olla ihmisiä, jotka suojelisivat tänne jääneitä omaisia. Mutta ketään ei ollut auttamassa. Alatalo eli kuukausia jonkinlaisessa psykoosissa. Hän koetti työn ja arkipäiväisten askareiden kautta toipua, välillä metri eteenpäin, välillä kaksi metriä taakse.

Mikko ja Joel HallikainenYstävykset yhdessä. Mikko ja Joel Hallikainen v. 1993.

Juuri, kun hän oli toipumassa seuraavana kesänä, iski sensaatiolehdistö. Se revitteli väärin tiedoin vaimon kuolemaa ja mässäili sillä. Alatalo lähti toisten lehtien palstoilla vastailemaan ja uhkailemaan mediaa. Se oli virhe ja loppumaton tie. "Joka mediaan tarttuu, se mediaan hukkuu" totesi laulaja itse surullisen vino hymyntapainen huulillaan. Luultiin, että Alatalo on tahallaan mediajulkisuudessa. Päinvastoin, monet tavalliset ihmiset tukivat keikoilla Mikkoa ja haistattivat lehtijutuille. Hän itse oli lähinnä vaivaantunut, kun oli keskustelun keskipisteenä ja täysin väärillä asioilla. Hän itse oli halunnut aina tulla työnsä kautta julkisuuteen. Muutamat skandaalitoimittajat jahtasivat ja painostivat Mikkoa viikkokausia saadakseen jutun. Jos eivät saaneet, kirjoittivat omasta päästään vanhoja juttuja siteeraten.

"Puutarha"- levy oli yksi Mikon terapiakeino. Hän kirjoitti itseään ulos surusta. Tuloksena on koskettavia lauluja. Levy-yhtiö, joka oli vaihtunut Audiovoxiksi, ei halunnut pelkkiä surusta kertovia lauluja, vaan myös positiivisempia ralleja. "Ehkä he olivat oikeassa, ehkä eivät" sanoo laulaja. "Jotkut ihmiset olisivat halunneet, että levy on kokonaisuus, pohtivia, vakavia lauluja. He tulivat siitä minulle sanomaan. Toisaalta elämän täytyi jatkua. Siksi teimme Rinteen kanssa myös joitakin kupletteja ja lauluja muistakin asioista kuin minun elämästäni." Näitä olivat mm. "Ruotsinlaivalla" ja "Miestä väkevämpää".
Mikko ja kitaraMikon selviytyminen suuresta surusta ja uuden elämänkumppanin löytäminen tuntui ärsyttävän joitakin ihmisiä mediassa. Ilmeisesti hänen olisi pitänyt kitua pidempään. Vastauksena levyllä on laulu "Ihminen on selviytyjä". Se sai ideansa erään turkulaisjournalistin Mikkoa puolustavasta pakinasta. "Uskon ihmisen sisäiseen voimaan, se auttaa sinut nousemaan, sydän mustelmilla tsemppaamaan…" Tämä oli jo taisteluvoitto mieheltä, joka lauloi samalla levyllä: "Kun mikään ei tunnu miltään, kun suru täyttää puseron, kun aamulla sängystä nousee, se jo sankariteko on…" "Puutarha"- levyllä vieraili Mikon kollega ja ystävä Joel Hallikainen. Hän lauloi duetossa "Soitto se soi" ja "Kaipaan". Kun Mikko kysyi Jokelta, mitä se maksaa, vanha työläispoika sanoi maalaispojalle: "Se ei maksa sulle mitään, mulla on jo rahaa. Ystäviä tässä tarvitaan". Hieno mies.

Suruaikana Mikko luki paljon teosofiaa, uskonnollista kirjallisuutta, itämaisia filosofioita ja parapsykologiaa. Hän oli aina ollut hengen asioista kiinnostunut, mutta tässä elämäntilanteessa vielä enemmän. Nämä henkiset vaikutteet kuuluvat myöskin albumilta. Levyn vahva tunnelma huipentuu lauluihin "Puutarha" ja  "Kuudes ikkuna". Jälkimmäiseen Mikko sai idean suuren opettajan, radiotoimittaja Esko
Anna Hanski ja Mikko
Mustosen kirjasta. Siinä puhutaan kuudennesta ulottuvuudesta, jolle ihminen tietyissä tilanteissa on altis. Laulussa toista ääntä laulaa Mikon ystävä Anna Hanski. Hän jätti kauniit jäähyväiset Mikon vaimolle laulussa "Puutarha".
 
"Kuudes ikkuna"- kappale yhdessä Anna Hanskin kanssa.
 
Mikko sanoo: "Puutarha ei ole minulle pelkkä laulu. Se on muistopaasi. Se on kukkakimppu rakkaani haudalla. Se on toivoa täynnä siitä, että joskus tavataan". Ja niin kuin laulussa sanotaan: "Mä vielä mietin, kun puutarhaan palaan, kuinka lyhyt on kukinnan tovi. Mutta ehkä ei kuolemaa olekaan.
Kenties se on vain puutarhan ovi."