Etusivu arrow Mikon artistisivut arrow Lisää Mikosta
 
 
Lisää Mikosta Tulosta Sähköposti
Artikkelin sivut
Lisää Mikosta
Sivu 2
Sivu 3
Sivu 4
Sivu 5
Sivu 6
Sivu 7

"TARINAN TAVARAMERKKI"

Mikko Alatalo on käsite, tuote, tavaramerkki. Mies, jonka nimen tuntee jokainen suomalainen niin hyvässä kuin pahassa. Hän, jonka elämää on seurannut julkisuus silloinkin kun siihen on ollut vähemmän tarvetta.
Mikko Alatalo on kuin elokuva, jota arvioimaan jokainen meistä kokee olevansa asiantuntija. Hän on nimi, joka sopii yhtä hyvin lehtilööppeihin kuin tietokilpailuiden tai ristisanatehtävien arvausleikkeihin. Hän on kansallinen käsite, jota media on käyttänyt lausuntoautomaattina silloinkin kun uutislähteet ovat muuten kuivuneet.
Kaikelle kansalle Mikko näyttäytyy tiuhaan keikkailevana taiteilijana, joka buukkaa illan konsertin oheen pari tavarataloesiintymistä ja harjannostajaiset.

Ystävät ja työtoverit todistavat, että päivään sopii vielä palavereita, puhelinneuvotteluja ja parhaimmillaan pätkä öistä studiosessiota. Mikko ja hiihtokoulu

Laskettelupiireissä Mikko tunnetaan opettajana, alppikulkurina ja after ski -trubaduurina, joka Kilimandjaron lumien ohella tuntee muutkin maailman merkittävimmät mäet.

Televisiossa Mikko on tunnettu pätevänä toimittajana, jonka taidot ulottuvat uutisista viihteen estradeille. Juontajana hän on kasvo, jonka kykyä ottaa kontakti kameraan kuvataan ammattipiireissäkin poikkeukselliseksi.

Toki Mikko Alatalo on myös koskettava lauluntekijä ja muusikko, vaikka nämä ominaisuudet onkin julkisuusmyllyssä usein unohdettu. Ei vähiten Mikon omasta syystä. Mutta minkäs teet kun luoja on suonut pontta ja päättäväisyyttä enemmän kuin...

Ystävät tietävät, että määrätietoisuudessaan Mikko on kuin luonnonvoima, jolle mikään vastoinkäyminen ei ole force majeur.

Lomallakin hän stressantuu, jos joutuu olemaan pari tuntia paikallaan. Juuri tällainen tahdon, talentin ja työn triumfi voi synnyttää myös merkittävää musiikkia. Topi Kärjen, Reino Helismaan ja Juha Vainion tavoin Mikkokin on aina tiennyt, että todellista laatua syntyy vain määrästä.

Mikko Alatalon musiikin ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä. Ego on perintöä pohjalaisuudesta. Maalaismaisemasta, jossa itsetunnon ongelmat on aina korvattu uholla ja ahkeruudella. Leuhkoja eväitä syötiin jo Pohjanmaan junassa matkalla Tampereelle.

Ego kukkii etenkin estradeilla, missä Mikko ikiomien laulujensa tulkkina asetta esille koko sielunmaisemansa lähes juutalaisen stand up -koomikon itseironialla. Tavalla, joka saa jurotkin kansanosat tajuamaan koomikon tragedian.
Empatia kuuluu runollisen sielun syntymälahjoihin. Tarpeeseen ottaa yhteyttä ihmiseen. Haluun kertoa koskettavia tarinoita. Mikon ja Harri Rinteen lauluissa se soi ihmisen ikävässä ja siirtomaasuomen laulujen karuissa kuvissa.

Ystävät ja työtoverit tietävät, että empatiaa löytyy Mikolta yllättävissäkin tilanteissa. Silloinkin kun oudompi sitä ei odottaisi. Etenkin silloin kun ironialla leikittelevien kuplettien oheen hän herkistyy rakkauden runoelmiin tai kotiseudun kaihoon tavalla, joka iskee intellektuellienkin sieluun.
Yleissivistys on myös laadukkaan lauluntekijän tärkeä ominaisuus. Se on luonnonvara, jota Junnu Vainiokin aikoinaan teroitti. Sitä on Mikolla itselläänkin riittämiin, mutta tässä nousee esiin Harri Rinteen merkittävä rooli. Syvää sivistystä vaativat yhtä hyvin kuplettien oivallukset kuin sosiaalisten ristiriitojen runoelmat.

Alatalon ja Rinteen tiimin ansiona on ollut yhdistää nämä ominaisuudet tavalla, joka on ohittanut musiikin kipeät karsinat. Tavalla, joka on tehnyt rockista iskelmää, iskelmästä laulelmaa ja laulelmasta poppia.
Parhaimmillaan Mikko ja Harri ovat tehnyt viihteestä maailmankuvaamme älyllisesti haastavaa musiikkia, jossa kukkii ikivihreä väriskaala. Käyttötaidetta, jossa paino on sanan jälkimmäisellä osalla.
Näin käsite Mikko Alatalo on syntynyt ennen kaikkea musiikista. Ilman suomalaisten sieluja koskettavia lauluja hänen levynsä eivät olisi olleet merkittäviä tuotteita. Ilman tulkitsijan taitojaan hän ei olisi tarinan tavaramerkki: Mikko Alatalo, 50

TOMMI LIUHALA, keväällä 2001