"Lapsi on terve, kun se heiluu" v. 1988 Tulosta Sähköposti
lapsi on terve, kun se heiluu v. 1988
  • Rullaati rullalauta
  • Krokotiili
  • Minen mee uimaan
  • Amaldiina ja mies-mies
  • Taikanappi
  • Epistä ja asiaa
  • Isi kasvattaa
  • Valkoista sekä mustaa
  • Känkkäränkkä aamiaispöydässä
  • Poika, jolla oli maailman suurin ääni
  • Laulava koira
  • Äidin vika
  • Kolmen markan hevonen
  • Vuorenpeikon apulaiset
  • La bamba
1988
BBL 1064
"Kaikilla mausteilla"- levyn Alatalo teki Bluebird-levy-yhtiölle, joka nimenomaan houkutteli laulajan sinne hyvän myyntiorganisaationsa ansiosta. Sen sijaan taiteellisille arvoille ei yhtiössä Mikon mukaan paljon pantu painoa. Kerrankin hän meni hienon levynkansikuvan kanssa yhtiöön. Hänelle sanottiin: "Liian hyvä kansi. Junttikansa ei osta! Huononnetaan sitä!". Tämä rassasi kovasti kunnianhimoista lauluntekijää, joka satsasi myös kannen suunnitteluun. Eittämättä hän olisi saanut "taiteellisesti arvostavamman" kohtelun jossain rocklevy-yhtiössä, mutta se oli jo myöhäistä. Alatalo kuului jo auttamatta lauluineen iskelmä-genreen.

Lastenlaulujakin toivottiin "lällärilaulajalta" lisää. Kieltämättä sille oli oma tilauksensa. Alatalo ja Rinne halusivat tehdä nimenomaan "rytmimusiikkia" lapsille, ei mitään kanteleensoittoa. Näin he toimivat esitaistelijoina mm Fröbelin Palikoille ja muille, lastenmusiikkia rock-poljennolla soittaville, "oikeille" lastenmuusikoille.

Mikko ja Kalle
Mikko on tehnyt neljä LP:listä lastenmusiikkia. Tässä duetto
Kalle-pojan kanssa vuonna 1988.


Jo silloin oli nähtävissä kansainvälisten levy-yhtiöiden halu integroida lapset täysin mukaan nuorisomusiikkiin. "Lasten ei enää annettu olla lapsia, vaan väkivaltasarjakuvat, -videot ja hevimusiikki haluttiin näin myydä entistä nuoremmille ja ymmärtämättömille. Pääasia, että kassakone kilahtaisi mahdollisimman tehokkaasti Helsingin, Lontoon ja New Yorkin kautta Tokioon", sanoo Alatalo.

"Lastenmusiikin alennustilasta ovatkin olleet esimerkkeinä Smurffit ja muut riman alta tehdyt lapsiyleisön aliarvioinnit. Ei riittänyt, että viisivuotias hyräilee ymmärrystä vailla Dingoa "Nahkatakkinen tyttö on nähnyt helvetin...". Nyt haluttiin lasten olevan pieniä aikuisia, laulavan aikuisten seksilauluja ja jopa pukeutuvan pedofiilisetien mieliksi kaikenlaisiin luonnottomiin tenavakilpailuihin!" sanoo itse lauluntekijä.

Tätä kehitystä vastaan, Alatalo - Rinne ovat osaltaan olleet viimeisiä "oikeita" lastenlaulutekijöitä. He ovat halunneet tarjota lapsille pehmeitä arvoja, satua, eläintarinoita… Koska "lapsi on terve, kun se heiluu"- Tuo tunnuslause nousee entistä suurempaan arvoon vuodelta –88. Alatalo – Rinteen lauluja kuunnellessaan lapset vielä saavat olla lapsia. "Poika, jolla oli maailman suuri ääni", "Krokotiili" ja "Laulava koira" ovat tästä hyviä esimerkkejä. Ne ovat lastensatuja, kuitenkin älykkäästi tehtyinä ja oivallusta vaativina. Todellisia koko perheen kupletteja olivat mm. "Äidin vika" ja "Isi kasvattaa".