Lisää Mikosta
Sivu 2 "MIKKO ALATALO - TARINAN TAVARAMERKKI"
          Tommi Liuhala
Sivu 3 "HÄN HALUSI PÄÄSTÄ LENTOON"
           Maarit Niiniluoto
Sivu 4 "KANSAN KOSKENNIEMET"
           Aku-Kimmo Ripatti
Sivu 5 "McCARTNEY, ENGLANNIN MIKKO ALATALO"
           Seppo Roth
Sivu 6 "MIKON KOTISEUTULAULUISSA LOTISEE
           ELÄMÄN VIRTA" / Arti Kiuru
Sivu 7 "POHJALAISUUTTAKIN ON MONEKSI"
           Timo-Esa Tuuri



"TARINAN TAVARAMERKKI"

Mikko Alatalo on käsite, tuote, tavaramerkki. Mies, jonka nimen tuntee jokainen suomalainen niin hyvässä kuin pahassa. Hän, jonka elämää on seurannut julkisuus silloinkin kun siihen on ollut vähemmän tarvetta.
Mikko Alatalo on kuin elokuva, jota arvioimaan jokainen meistä kokee olevansa asiantuntija. Hän on nimi, joka sopii yhtä hyvin lehtilööppeihin kuin tietokilpailuiden tai ristisanatehtävien arvausleikkeihin. Hän on kansallinen käsite, jota media on käyttänyt lausuntoautomaattina silloinkin kun uutislähteet ovat muuten kuivuneet.
Kaikelle kansalle Mikko näyttäytyy tiuhaan keikkailevana taiteilijana, joka buukkaa illan konsertin oheen pari tavarataloesiintymistä ja harjannostajaiset.

Ystävät ja työtoverit todistavat, että päivään sopii vielä palavereita, puhelinneuvotteluja ja parhaimmillaan pätkä öistä studiosessiota. Mikko ja hiihtokoulu

Laskettelupiireissä Mikko tunnetaan opettajana, alppikulkurina ja after ski -trubaduurina, joka Kilimandjaron lumien ohella tuntee muutkin maailman merkittävimmät mäet.

Televisiossa Mikko on tunnettu pätevänä toimittajana, jonka taidot ulottuvat uutisista viihteen estradeille. Juontajana hän on kasvo, jonka kykyä ottaa kontakti kameraan kuvataan ammattipiireissäkin poikkeukselliseksi.

Toki Mikko Alatalo on myös koskettava lauluntekijä ja muusikko, vaikka nämä ominaisuudet onkin julkisuusmyllyssä usein unohdettu. Ei vähiten Mikon omasta syystä. Mutta minkäs teet kun luoja on suonut pontta ja päättäväisyyttä enemmän kuin...

Ystävät tietävät, että määrätietoisuudessaan Mikko on kuin luonnonvoima, jolle mikään vastoinkäyminen ei ole force majeur.

Lomallakin hän stressantuu, jos joutuu olemaan pari tuntia paikallaan. Juuri tällainen tahdon, talentin ja työn triumfi voi synnyttää myös merkittävää musiikkia. Topi Kärjen, Reino Helismaan ja Juha Vainion tavoin Mikkokin on aina tiennyt, että todellista laatua syntyy vain määrästä.

Mikko Alatalon musiikin ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä. Ego on perintöä pohjalaisuudesta. Maalaismaisemasta, jossa itsetunnon ongelmat on aina korvattu uholla ja ahkeruudella. Leuhkoja eväitä syötiin jo Pohjanmaan junassa matkalla Tampereelle.

Ego kukkii etenkin estradeilla, missä Mikko ikiomien laulujensa tulkkina asetta esille koko sielunmaisemansa lähes juutalaisen stand up -koomikon itseironialla. Tavalla, joka saa jurotkin kansanosat tajuamaan koomikon tragedian.
Empatia kuuluu runollisen sielun syntymälahjoihin. Tarpeeseen ottaa yhteyttä ihmiseen. Haluun kertoa koskettavia tarinoita. Mikon ja Harri Rinteen lauluissa se soi ihmisen ikävässä ja siirtomaasuomen laulujen karuissa kuvissa.

Ystävät ja työtoverit tietävät, että empatiaa löytyy Mikolta yllättävissäkin tilanteissa. Silloinkin kun oudompi sitä ei odottaisi. Etenkin silloin kun ironialla leikittelevien kuplettien oheen hän herkistyy rakkauden runoelmiin tai kotiseudun kaihoon tavalla, joka iskee intellektuellienkin sieluun.
Yleissivistys on myös laadukkaan lauluntekijän tärkeä ominaisuus. Se on luonnonvara, jota Junnu Vainiokin aikoinaan teroitti. Sitä on Mikolla itselläänkin riittämiin, mutta tässä nousee esiin Harri Rinteen merkittävä rooli. Syvää sivistystä vaativat yhtä hyvin kuplettien oivallukset kuin sosiaalisten ristiriitojen runoelmat.

Alatalon ja Rinteen tiimin ansiona on ollut yhdistää nämä ominaisuudet tavalla, joka on ohittanut musiikin kipeät karsinat. Tavalla, joka on tehnyt rockista iskelmää, iskelmästä laulelmaa ja laulelmasta poppia.
Parhaimmillaan Mikko ja Harri ovat tehnyt viihteestä maailmankuvaamme älyllisesti haastavaa musiikkia, jossa kukkii ikivihreä väriskaala. Käyttötaidetta, jossa paino on sanan jälkimmäisellä osalla.
Näin käsite Mikko Alatalo on syntynyt ennen kaikkea musiikista. Ilman suomalaisten sieluja koskettavia lauluja hänen levynsä eivät olisi olleet merkittäviä tuotteita. Ilman tulkitsijan taitojaan hän ei olisi tarinan tavaramerkki: Mikko Alatalo, 50

TOMMI LIUHALA, keväällä 2001 


 

"HÄN HALUSI PÄÄSTÄ LENTOON"

Mikko Alatalo ja Harri Rinne ovat hämmästyttäneet suomalaisia huippumuusikoita levyttämällä ensimmäisen täkäläisen reggaen ja rapin, he ovat tehneet kantria ennen kuin sana kunnolla Suomessa tunnettiin, kertoneet tex-mex- haitarin saloista nykyisille mestareille.

Musiikkia on syntynyt tangosta valssiin, latinalaisista tunnelmista diskorytkeeseen, kunnon rock and rolliin ja kaikkea muuta siltä väliltä ja sen lisäksi. Väliin on raportoitu muiden tunnoista, tarkkailtu elämää Ibizan kuumimmasta kiihkosta Etelärannan saunaan ja Kempeleen Shellin syrjäpöytään, väliin revitty oma sydän auki.

Suuri osa lauluista on leimautunut esittäjänsä mukaan, kuten suomalaisen viihteen analyytikko ja muistiinmerkitsijä Maarit Niiniluoto alla toteaa.

-Alatalo-Rinteen laulujen päähenkilö on suomalainen mies, huuliveikko, jolla on vuoroin lämmin sydän ja kylmä pää, vuoroin päinvastoin. Pitkä matka maaseudulta kaupunkiin, 60-lukulaisesta nuoruudesta keski-ikään, unelmista todellisuuteen, laman, raadannan ja aatteettomuuden naapurilähiöön, jossa elämän tarkoituksen, rakkauden ja kuoleman kolmiossa roisi rehvakkuus vaihtuu öisin unelmiin, puuduttava arkielämä vapauden haaveeksi, suhde nykynaiseen, viinaan, rahaan tasapainoilee selviytymisen ja itsetuhon välillä.
Tämä mies maalaa kuitenkin lähiön taivaanrantaan jättiläismäisen kitaran. Sillä soitto soi kuin luonnostaan vaikka sen repisi rinnastaan. Siitä on itse ja muiden jaksettava elää muuttuneessa maailmassa.

 

 

 

 

 

  

• Nuori soittajanalku Kiimingissä 13-vuotiaana. Jalassa mokkaspittarit, kädessä Landola. Patteriradiosta Mikko kuunteli Rautavaaraa, Olavi Virtaa ja Kankkulan kaivolla -ohjelmia.
Mikko viritti pitkän antennin kahden puun väliin ja kuunteli Radio Luxemburgista Donovania, Kinksiä ja Rollareita sekä Ruotsin radiosta Tio i Toppenia. Opettajan pojalla oli levysoitin, ja hänen luonaan saattoi kuulla joka vuosi uuden Beatles-albumin.


 


Maarit Niiniluoto 1995
journalisti, kirjailija


 

"KANSAN KOSKENNIEMET"

Ehkä Mikko ja Harri ovat suurmiehiä. Työn sankareita. Kansanlyyrikoita, kansan Koskenniemiä.
Kirjallisuuden runoilija on vaikea, kompleksi, sanoo kolmella sanalla kuusi sanaa, koko mutkaisen rakenteen.

Mutta Mikko ja Harri kuudella sanalla kolme ja kansakin käsittää sen totuudeksi kun Yleisönottaja n:o 1 sen laulaa ja se asia oikein iskee vasamana sydämeen.
Käyttötaikuri Mikko Alatalo lauloi kirjaamme jatko-osan. Se on tärkeää. Me yritimme tarjota ihmisille identiteettiruisketta tiedon kautta, Mikko tekee samaa työtä tunnevirityksellä - vaikka tietoa on ihmeen paljon lauluissa mukana, iskelmiksi tai laulelmiksi. Mikko ja Harri ovat sosiologisia kansantaiteilijoita.

Mikko Alatalo ja Harri Rinne

 

 




Kumppanukset Mikko Alatalo ja
Harri Rinne biisintekopuuhissa 1980-luvun alussa.

Valokuva: Petri Nuutinen

 
Aku-Kimmo Ripatti 1983 


"McCARTNEY, ENGLANNIN MIKKO ALATALO"

 Mikko Alatalon kansansuosio on kiistaton. Monet Syksyn Sävel -voitot todistavat sen. Mutta omalla tavallaan Alatalo on väliinputoaja.
Rockväelle hän on liian iskelmää. Toisaalta hän on liian fiksu, jotta hänet voitaisiin luokitella juntti-iskelmäksi.
Alatalo aloitti uransa merkittävässä rockyhtyeessä. Siirtyminen iskelmän pariin oli rockväen mielestä "luopumista". Tätä leimaa Alatalo on saanut kantaa siitä asti. Sen jälkeen häntä on aina epäilty.
Voin uskoa, että se on lauluntekijälle rasittavaa.
Alatalon ongelma on aikalailla sama kuin Paul McCartneylla, jota Alatalo muutenkin muistuttaa.

Myös McCartney aloitti uransa varsin tunnetussa rockyhtyeessä. Myös McCartneylla on oman kulttuuriperintönsä tradito (Music Hallista Chuck Berryyn) hallussa.
Alatalo puolestaan hallitsee suomalaisen molli-iskelmän. Lauluissa on kaikuja myös amerikkalaisen country-rockin pitkästä linjasta aina Flying Burrito Brotherseista Eaglesiin.
Myös McCartneylle on naljailtu mummojen suosiosta viimeiset viisitoista vuotta. Myös McCartneylla taitaa mennä nykyään ihan hyvin. Hänkin taitaa olla terve ja elinvoimainen. 

Mikko ja Harri
Mikko Alatalo ja Harri Rinne ovat tehneet yhdessä yli 500 laulua. Tämän lisäksi Mikko on tehnyt yksin muutamia kymmeniä, lähinnä pohjoisen aiheista kertovia kappaleita. Yhteisbiisien ideat saattoivat tulla kummalta vain, mutta yleensä teksti on 60%:sti Harrin ja 40%:sti Mikon, sävel taas päinvastoin. Kaikki kulkee käsi kädessä; laulun ja tekstin idea. "Se on vähän kuin Lennon-McCartney, paitsi että niille tuli rahaa, meille voita leivän päälle", naurahtaa toinen lauluntekijöistä.   

 


Seppo Roth, Aamulehti v. 1990


 

"MIKON KOTISEUTULAULUISSA LOTISEE ELÄMÄN VIRTA"

Suomalainen iskelmä on aina peilannut kansan tuntoja, kuten 70-luvullakin. Kun Hector kuvaili suomalaista perhehelvettiä Lumi Teki Enkelin Eteiseen - laulussaan ja Juice Leskinen yhdisti kynäilijän avunsa rääväsuiseen iskelmään Per Vers Runoilija -levyllään, lauloi Mikko reteästi pyöreäsilmäisenä kaupunkiin saapuneesta maalaispojasta.

Mikko ja kanoottiMikon aikanaan julkaisemat kotiseutulevyt Yhdentoista Virran Maa, Iso Joki Tulvii ja suurelle visionäärille, Olavi Paavolaiselle, hattua nostava Kolmannen Tasavallan Vieraana puhkuvat vakavamielisenä ja väliin lähes uskonnollisella paatoksella.

Niin iloluontoisten kuplettienkin kuin hieman ironisten rakkausjollotusten alta nuosee vakava ja kriittinen, muuttuvaa yhteiskuntaa silmäilevä vire. Mikko haikailee vanhan ja pehmeämmän maailman perään.

Jos Mikko onkin pettämättömän suomalainen laulaja, häntä saattaa kuulla niin ruotsalaisella huoltoasemalla kuin Pietarista kotiin rullaavalla bussiryhmämatkallakin. Laulun kieli on lähtijälle ja haikailijallekin kansainvälinen perimmäiset tunnot herättävä.

Mikko Alatalon kaksikymmenvuotisesta tuotannosta saattaa hyvin löytää samaa pistävää yhteiskuntakritiikkiä kuin esimerkiksi Gosta Sundgvistin Helsinkiä sättivistä moderneista poplauluista. Vanhat rakennelmat hajoavat uuden ja tuntemattoman alla.

Arti Kiuru, KALEVA v. 1993


"POHJALAISUUTTAKIN ON MONEKSI"

Kiimingissä Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Mikko Alatalo on sanoittanut ja laulanut kymmenittäin nykyajan maakuntalauluja Pohjanmaasta. Laulussa Leukat eväät eri pohjalaismurteet vilisevät ihanassa sekamelskassa. Eteläpohjalaisille Alatalo osoittaa vielä, jotta osataan sitä rehvastelle Pohjois-Pohjanmaallakin, jossa on niin vahvasti papua, että sen tietää jopa Lapua. Tämä lienee trossaamisen eli leuhkimisen maailmanennätys.

"Pohjalainen ominaisuus, joka aina pysyy, on heidän suuri itsetietoisuutensa. Pohjalainen ei koskaan kiellä itseään, vaan hän on aina siitä ylpeä ja hänen mielestään pohjalaiset ovat maan tärkeimmät henkilöt. Hyvä niinkin." Vuodelta 1928 oleva lainaus on hämäläissyntyisen Jalmari Finne kirjasta Sukupolvien ketju.

Taidatkos tuota enää osuvammin ilmaista!

"Kiiminkijoki, kun saa
viimeinen sointu,
te voitte miehen ja soittimen
tuhkat
joen syliin heittää."


Mikko Alatalo: Kiiminkijoki

Alatalo tulkitsee herkästi pohjalaisen rakkautta ja kaihoa kotiseutuunsa. Pohjanmaa ja pohjalaisuus ovat lähtemätön osa pohjalaista, vaikka asuisi maan äärissä. Eikä pohjalaisuudesta edes ole syytä päästä irti.

"Mutta maata, jossa kasvoin,
minä rakastan ja vihaan,
se on kuin osa minusta:
vertani ja lihaa."



Timo-Esa Tuuri, Etelä-Saimaa v. 1994