Yhdentoista virran maaotsikkopalkki

Se maa, jossa kasvoin on mukana mun, se on mukana työläisen mukautetun                 
Olen kuluttanut teillä sen kenkäni, kun nousi aurinko takaa suon pitkostetun

Sitä maata, jossa kasvoin halkoo kymmenen virtaa, siellä maassa pujotettu on verikangas pirtaan
Napanuorasta maaäidin lapset kun irtoaa, ne heitetään eri rannoille virtaa

Se maa, jossa kasvoin, on pelto ja maamies. Se maa, jossa kasvoin, on korpitie ja työmies.
Se maa, jossa kasvoin, on pullo ja lyö mies! Se maa, jossa kasvoin, on pelko ja yömies

Se maa, jossa kasvoin, se on Pohjolaa ja Pohjolan tunnet, kun routaa on maa
Kun pelto on märkä ja kylvettävä on. Kun halla on käynyt, se Pohjolaa on

Se maa, jossa kasvoin, on lakien maa ja kunnioittaa kansa lain laatijaa
Siellä on mielivaltaa, sortovaltaa, esivaltaa ja on myös tiedon valtaa kapinat kukistamaan

Siellä maassa, jossa kasvoin, vanhaa kunnioitetaan ja jumalauta siellä ei pilkata Jumalaa
Saat rammalle nauraa, mutta vanhalle ei Ja nuoruus on hulluus, otsan uurteet vain sen vei

Se maa, jossa kasvoin, se on miesten maa Siellä miehet ei halata eikä suuvella saa
Ja yhdyntä on vuoksi siittämisen ja nainen on vuoksi synnyttämisen

Se maa, jossa kasvoin, on sankarien maa Oli Vesaisen Juho, joka poltti Karjalaa
Oli Nätti-Jussi ja oli myös Susi-Kalle ja oli kaikki ne nimettömät, jotka jäi anturan alle

Se maa, jossa kasvoin, se on vihan maa Siellä vihataan nälkää ja lakkoilijaa
Siellä vihataan herraa, ei omistajaa, ei enää niin ryssää, aina verottajaa

Sitä maata, jossa kasvoin, tallas isäni mun ja isäni isä sen asutti, kun
Kiiminkijoessa lohia nousi ja miehet koskissa kirkkovenettä sousi

Siellä maassa kehräs joki ja pirteissä rukki Siihen rakennettiin kirkko, mihin rantautui tukki
Yläjuoksulla kirkko oli pitäjän valo Alajuoksulle saman joen rakennettiin Alatalo

Sitä maata, jossa kasvoin, raivas isäni isä ja mun isäni palkkana pinta-alalisä
Oli kivinen pelto ja perkule jukuripäät Siitä tuloksena nuo kivirauniot näät

Siellä maassa, jossa kasvoin, tervaa poltettiin ja sillä tervalla Oulun porvarit tanssi niin
Hautapelto on minunkin kotipaikan nimi ja haudoistahan kauppiaat kultansa imi

Sieltä maasta, jossa kasvoin, kaupungit elätettiin Sinne perunat, lihat ja viljat rahdattiin
Kun isä pikkupoikana ajoi ruokia Ouluun, oli lastilla niin kiire, ettei poika ehtinyt kouluun

Sieltä maasta, jossa kasvoin, joutuu helvettiin ellei parannusta tee, sanoi saarnaajat niin
Ja inhotkaa syntiä, joka on luonnostaan jo pienessä lapsessa. Sielut joutukaa!

Siellä maassa, jossa kasvoin, opin historiat Opin sankarit sodan ja vihan tarinat
Kuulin kaatuneiden määrän ja opin hyväksymään Ja olin ylpeä sedistä lumen ja jään

Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin Kustaita vastaan Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin tsaaria vastaan
Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin veljiä vastaan Sieltä maasta, jossa kasvoin, mentiin ryssiä vastaan

Sieltä maasta, jossa kasvoin, on aina menty vastaan, jopa itseään vastaan, läpi arkkujen laudan
Ja vain laulu rastaan muistaa sankarihaudan Minä kysyn, en vastaa: miksi kesti näin kauan?

Sen maan, jossa kasvoin, nyt muut omistaa Ja tilalle tuotu on tavaraa
Se Pohjolan valkeaa kylää somistaa, mutta maaseutu kuihtuu, se on siirtomaa

Sitä maata, jossa kasvoin, eivät asuta omat On ehkä ihmiset samat, mutta kasvottomat
On muualta tuotu nuo mausteet niin somat Eivät asukkaat tiedä, keitä he ovat

Mutta maata, jossa kasvoin, minä rakastan ja vihaan Se on kuin osa minusta, vertani ja lihaa
Sen henki tai atomit mua aina seuraa Ja kun kuolen, muutun osaksi Pohjosen peuraa

Siihen maahan, jossa kasvoin, minä aina rakastun Muistan tulvat ja talvet ja metsän hakatun
Vielä kulutan niillä teillä nää kenkäni mun Ja nousee aurinko takaa suon pitkostetun