Curriculum vitae (CV)

MIKKO TAPIO ALATALO
Syntynyt Kiimingissä 1.5.1951, kansantaiteilija
Yht.kand. Tampereen yliopisto, tiedotus- ja valtio-oppi
Tiedotusalan opiskelu San Fransisco state university v. 86

Työkokemus: Maatalouden aputyömies, jäkälän nostaja, torimyyjä, sanomalehti Kalevan toimittaja, tango-orkesterin kitaristi, TV-uutisten ja Ajankohtaisen 2:n toimittaja, viihdetoimittaja: Iltatähti, Hittimittari, Jukebox, Rififi, Tammerkosken Sillalla, Tammerkosken Rannalla. Hiihdonopettaja. Kansanedustaja 2003-19.

Yli 700 levytettyä laulua, 56 albumia, yli 400 000 myytyä levyä.
Tärkeimpiä albumeja: Maalaispoika oon 1974, Siirtomaa-Suomen laulut I,II ja III 1978-1982, Elävänä Pispalassa (live) 1980, Eläimiä suomalaismetsissä (sis. Känkkäränkkä) 1981, En lantis är jag 1984, Syntynyt lähiössä 1986, Kaikilla mausteilla 1987, Kuule kuinka kulkee 1990, Yö alkaa yhdeltätoista 1991, Puutarha 1993, Herraksi synnytään 1994, Taksimiehen poika 1999, Kantri I 2001, Senaattori ja boheemi (Juice&Mikko) 2004, Klassikoiden ilta (live, Juice&Mikko) 2005, Kaikki sitä tekevät mielellään, Kantri II 2008, Pispalassa jytää (Juicen&Coituksen parhaita) 2010, Maailma tarvii duunaria Kantri III 2013, Viimeinen juna 2018, Suomalainen reissupoika (10 CD:n kokoelma) 2021, Coitus Int 50 Revival 2023.

Takana yli 6000 keikkaa ja kolme miljoonaa keikkakilometriä.

Konserttikiertueita mm. Siirtomaasuomen laulut ja kuvat -83 (kuvat Petri Nuutinen), Lähiörapsodia (yhdessä Raimo Grönbergin kanssa) 1986, 20 vuoden laulut 1991, Iso Jako 1994, 40-vuotta Maalaispojasta vv. 2014-15, 70+-kiertue vv. 2021-22, Coitus Int 50 Revival-kiertue vv. 2023-24, 50 vuotta maalaispojasta vv. 2024-25. Esiintyminen mm. Uusi iloinen teatteri 1985. Känkkäränkkä, Tampereen komediateatteri 1996.

• 4 Syksyn sävel-voittoa vv. 1978-86. 5 Lehdistöpalkintoa Syksyn sävelissä
• Valtionpalkinto yhdessä Harri Rinteen kanssa Mikko Niskasen siirtolaiselokuvan Ajolähtö musiikista v.-82.
• Juha Vainio-palkinto v. 2005 yhdessä Harri Rinteen kanssa.
• Erikois-Emma v. 2007 musiikkiurasta ja taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolustamisesta.
• Tiedon jyvä-palkinto siitä, että Alatalo järjesti Suomen Farm Aid-tv-konsertin v.98 yhdessä MTK:n ja SAK:n ruokaketjun työväen kanssa.
• Kulttuurin Suomi-palkinto musiikkiurasta ja taiteilijoiden tekijänoikeuksien puolustamisesta v. 2021.
• Lastenmusiikin elämäntyöpalkinto v. 2021.
• Oma tähti Tampereen tähtikatuun v. 2021.
• Iskelmä-Finlandia v. 2022.
• Tampereen palkinto v. 2022.
• Mikon esiintyminen Vain elämää-ohjelmassa v. 2022 toi esille myös nuoruuden rock-uran. 

Alatalo oli luomassa 70-luvun alussa yhdessä Juice Leskisen ja Harri Rinteen kanssa suomenkielistä ns. Manserokkia. Tätä on kuvattu Juice-elokuvassa. Alatalo on tehnyt yhdessä Harri Rinteen kanssa rakkauslauluja, kupletteja ja lastenmusiikkia. Hän on tehnyt tekstejä myös muille. (Maaritille Jäätelökesä ja Hymypoika, Riki Sorsalle Haltuus annan sydämein, Mikko Siltalalle Jos meillä huomista ei ois, Frederikille Tule tyttö kyytiin sekä Tabula Rasalle kaksi albumillista laulutekstejä). Hän on myös levyttänyt ruotsiksi albumin En lantis är jag. Hänen singlensä Stanna lite längre oli Radio Vega-listan ykkönen kolme kuukautta 2012. Alatalon menestysvuosia olivat erityisesti 70-80-luku, mutta ura on jatkunut keikkasuosiona näihin päiviin.

MUSIIKKI JA YHTEISKUNTA

Pispalan työhuoneessa Harri Rinne ja Mikko. Yhteistyötä 31 vuotta. Yhteiskunnallisia lauluja, kupletteja, lasten Känkkäränkkiä, rakkausballadeja, koko kansan ralleja... yhteensä 600 kappaletta. 40 pitkäsoittolevyä. Joku on kysynyt, kuinka käy laulujen, jos Mikko valitaan eduskuntaan. Mikko vastaa:"Ei kuinkaan. Laulunteko jatkuu. Theodorakis oli Kreikan parlamentissa ja Zorbas soi edelleen."

Alatalon tärkeimpiä lp-kokonaisuuksia on Siirtomaa-Suomen laulut vv. 1978-1982. Näillä levyillä Mikko otti voimakkaasti kantaa maaseudun puolesta. Koko lauluntekijäuran aikana hän on kertonut itse asiassa maalaispoikien ja -tyttöjen tarinaa kotikyliltä kaupunkeihin ja Ruotsiin. Tarina Jatkui v.1986 Lähiörapsodialla yhdessä näyttelijä Raimo Grönbergin kanssa. Se sai vielä innostuneen vastaanoton Mutta v. 93 eivät enää yhteiskunnalliset laulut kiinnostaneet. Iso Jako-kabaree vaiettiin kuoliaaksi ja levy "Herraksi synnytään" ei jaksanut kiinnostaa radioita ja yleisöä. Oli tullut radioissa soivan tajunnanvirtamössön aika. Sitä on jatkunut. Laulut eivät enää riitä. On tehtävä jotakin itse. Kuvassa Lähiörapsodian harjoituksissa Raimo Grönberg ja Mikko.

Tallinnassa rock-festareilla yhdessä legendaarisen Apelsin-yhtyeen kanssa juhannuksena 2002. Mikko on ollut heimoveljien ystävä jo neuvostoajoista ja sen vuoksi hänellä on paljon kavereita Virossa edelleen. Tässä soitetaan "Piigad, aeg on pidu panna..."(Tytöt tahtoo pitää hauskaa)

LISÄÄ MIKOSTA

• "MIKKO ALATALO - TARINAN TAVARAMERKKI"
  Tommi Liuhala
• "HÄN HALUSI PÄÄSTÄ LENTOON"
  Maarit Niiniluoto
• "KANSAN KOSKENNIEMET"
  Aku-Kimmo Ripatti
• "McCARTNEY, ENGLANNIN MIKKO ALATALO"
  Seppo Roth
• "MIKON KOTISEUTULAULUISSA LOTISEE ELÄMÄN VIRTA"
  Arti Kiuru
• "POHJALAISUUTTAKIN ON MONEKSI"
  Timo-Esa Tuuri

"TARINAN TAVARAMERKKI"

Mikko Alatalo on käsite, tuote, tavaramerkki. Mies, jonka nimen tuntee jokainen suomalainen niin hyvässä kuin pahassa. Hän, jonka elämää on seurannut julkisuus silloinkin kun siihen on ollut vähemmän tarvetta.
Mikko Alatalo on kuin elokuva, jota arvioimaan jokainen meistä kokee olevansa asiantuntija. Hän on nimi, joka sopii yhtä hyvin lehtilööppeihin kuin tietokilpailuiden tai ristisanatehtävien arvausleikkeihin. Hän on kansallinen käsite, jota media on käyttänyt lausuntoautomaattina silloinkin kun uutislähteet ovat muuten kuivuneet.
Kaikelle kansalle Mikko näyttäytyy tiuhaan keikkailevana taiteilijana, joka buukkaa illan konsertin oheen pari tavarataloesiintymistä ja harjannostajaiset.

Ystävät ja työtoverit todistavat, että päivään sopii vielä palavereita, puhelinneuvotteluja ja parhaimmillaan pätkä öistä studiosessiota. 

Laskettelupiireissä Mikko tunnetaan opettajana, alppikulkurina ja after ski -trubaduurina, joka Kilimandjaron lumien ohella tuntee muutkin maailman merkittävimmät mäet.

Televisiossa Mikko on tunnettu pätevänä toimittajana, jonka taidot ulottuvat uutisista viihteen estradeille. Juontajana hän on kasvo, jonka kykyä ottaa kontakti kameraan kuvataan ammattipiireissäkin poikkeukselliseksi.

Toki Mikko Alatalo on myös koskettava lauluntekijä ja muusikko, vaikka nämä ominaisuudet onkin julkisuusmyllyssä usein unohdettu. Ei vähiten Mikon omasta syystä. Mutta minkäs teet kun luoja on suonut pontta ja päättäväisyyttä enemmän kuin...

Ystävät tietävät, että määrätietoisuudessaan Mikko on kuin luonnonvoima, jolle mikään vastoinkäyminen ei ole force majeur.

Lomallakin hän stressantuu, jos joutuu olemaan pari tuntia paikallaan. Juuri tällainen tahdon, talentin ja työn triumfi voi synnyttää myös merkittävää musiikkia. Topi Kärjen, Reino Helismaan ja Juha Vainion tavoin Mikkokin on aina tiennyt, että todellista laatua syntyy vain määrästä.

Mikko Alatalon musiikin ydin syntyy egosta, empatiasta ja yleissivistyksestä. Ego on perintöä pohjalaisuudesta. Maalaismaisemasta, jossa itsetunnon ongelmat on aina korvattu uholla ja ahkeruudella. Leuhkoja eväitä syötiin jo Pohjanmaan junassa matkalla Tampereelle.

Ego kukkii etenkin estradeilla, missä Mikko ikiomien laulujensa tulkkina asetta esille koko sielunmaisemansa lähes juutalaisen stand up -koomikon itseironialla. Tavalla, joka saa jurotkin kansanosat tajuamaan koomikon tragedian.
Empatia kuuluu runollisen sielun syntymälahjoihin. Tarpeeseen ottaa yhteyttä ihmiseen. Haluun kertoa koskettavia tarinoita. Mikon ja Harri Rinteen lauluissa se soi ihmisen ikävässä ja siirtomaasuomen laulujen karuissa kuvissa.

Ystävät ja työtoverit tietävät, että empatiaa löytyy Mikolta yllättävissäkin tilanteissa. Silloinkin kun oudompi sitä ei odottaisi. Etenkin silloin kun ironialla leikittelevien kuplettien oheen hän herkistyy rakkauden runoelmiin tai kotiseudun kaihoon tavalla, joka iskee intellektuellienkin sieluun.
Yleissivistys on myös laadukkaan lauluntekijän tärkeä ominaisuus. Se on luonnonvara, jota Junnu Vainiokin aikoinaan teroitti. Sitä on Mikolla itselläänkin riittämiin, mutta tässä nousee esiin Harri Rinteen merkittävä rooli. Syvää sivistystä vaativat yhtä hyvin kuplettien oivallukset kuin sosiaalisten ristiriitojen runoelmat.

Alatalon ja Rinteen tiimin ansiona on ollut yhdistää nämä ominaisuudet tavalla, joka on ohittanut musiikin kipeät karsinat. Tavalla, joka on tehnyt rockista iskelmää, iskelmästä laulelmaa ja laulelmasta poppia.
Parhaimmillaan Mikko ja Harri ovat tehnyt viihteestä maailmankuvaamme älyllisesti haastavaa musiikkia, jossa kukkii ikivihreä väriskaala. Käyttötaidetta, jossa paino on sanan jälkimmäisellä osalla.
Näin käsite Mikko Alatalo on syntynyt ennen kaikkea musiikista. Ilman suomalaisten sieluja koskettavia lauluja hänen levynsä eivät olisi olleet merkittäviä tuotteita. Ilman tulkitsijan taitojaan hän ei olisi tarinan tavaramerkki: Mikko Alatalo, 50

TOMMI LIUHALA, keväällä 2001

"HÄN HALUSI PÄÄSTÄ LENTOON"

Mikko Alatalo ja Harri Rinne ovat hämmästyttäneet suomalaisia huippumuusikoita levyttämällä ensimmäisen täkäläisen reggaen ja rapin, he ovat tehneet kantria ennen kuin sana kunnolla Suomessa tunnettiin, kertoneet tex-mex- haitarin saloista nykyisille mestareille.

Musiikkia on syntynyt tangosta valssiin, latinalaisista tunnelmista diskorytkeeseen, kunnon rock and rolliin ja kaikkea muuta siltä väliltä ja sen lisäksi. Väliin on raportoitu muiden tunnoista, tarkkailtu elämää Ibizan kuumimmasta kiihkosta Etelärannan saunaan ja Kempeleen Shellin syrjäpöytään, väliin revitty oma sydän auki.

Suuri osa lauluista on leimautunut esittäjänsä mukaan, kuten suomalaisen viihteen analyytikko ja muistiinmerkitsijä Maarit Niiniluoto alla toteaa.

-Alatalo-Rinteen laulujen päähenkilö on suomalainen mies, huuliveikko, jolla on vuoroin lämmin sydän ja kylmä pää, vuoroin päinvastoin. Pitkä matka maaseudulta kaupunkiin, 60-lukulaisesta nuoruudesta keski-ikään, unelmista todellisuuteen, laman, raadannan ja aatteettomuuden naapurilähiöön, jossa elämän tarkoituksen, rakkauden ja kuoleman kolmiossa roisi rehvakkuus vaihtuu öisin unelmiin, puuduttava arkielämä vapauden haaveeksi, suhde nykynaiseen, viinaan, rahaan tasapainoilee selviytymisen ja itsetuhon välillä.
Tämä mies maalaa kuitenkin lähiön taivaanrantaan jättiläismäisen kitaran. Sillä soitto soi kuin luonnostaan vaikka sen repisi rinnastaan. Siitä on itse ja muiden jaksettava elää muuttuneessa maailmassa.

Nuori soittajanalku Kiimingissä 13-vuotiaana. Jalassa mokkaspittarit, kädessä Landola. Patteriradiosta Mikko kuunteli Rautavaaraa, Olavi Virtaa ja Kankkulan kaivolla -ohjelmia. Mikko viritti pitkän antennin kahden puun väliin ja kuunteli Radio Luxemburgista Donovania, Kinksiä ja Rollareita sekä Ruotsin radiosta Tio i Toppenia. Opettajan pojalla oli levysoitin, ja hänen luonaan saattoi kuulla joka vuosi uuden Beatles-albumin. – – – – – > > >

Maarit Niiniluoto 1995
journalisti, kirjailija

 


"KANSAN KOSKENNIEMET"

Ehkä Mikko ja Harri ovat suurmiehiä. Työn sankareita. Kansanlyyrikoita, kansan Koskenniemiä.
Kirjallisuuden runoilija on vaikea, kompleksi, sanoo kolmella sanalla kuusi sanaa, koko mutkaisen rakenteen.

Mutta Mikko ja Harri kuudella sanalla kolme ja kansakin käsittää sen totuudeksi kun Yleisönottaja n:o 1 sen laulaa ja se asia oikein iskee vasamana sydämeen.
Käyttötaikuri Mikko Alatalo lauloi kirjaamme jatko-osan. Se on tärkeää. Me yritimme tarjota ihmisille identiteettiruisketta tiedon kautta, Mikko tekee samaa työtä tunnevirityksellä - vaikka tietoa on ihmeen paljon lauluissa mukana, iskelmiksi tai laulelmiksi. Mikko ja Harri ovat sosiologisia kansantaiteilijoita.

Aku-Kimmo Ripatti 1983 

Kumppanukset Mikko Alatalo ja
Harri Rinne biisintekopuuhissa 1980-luvun alussa.

Valokuva: Petri Nuutinen

"McCARTNEY, ENGLANNIN MIKKO ALATALO"

 Mikko Alatalon kansansuosio on kiistaton. Monet Syksyn Sävel -voitot todistavat sen. Mutta omalla tavallaan Alatalo on väliinputoaja.
Rockväelle hän on liian iskelmää. Toisaalta hän on liian fiksu, jotta hänet voitaisiin luokitella juntti-iskelmäksi.
Alatalo aloitti uransa merkittävässä rockyhtyeessä. Siirtyminen iskelmän pariin oli rockväen mielestä "luopumista". Tätä leimaa Alatalo on saanut kantaa siitä asti. Sen jälkeen häntä on aina epäilty.
Voin uskoa, että se on lauluntekijälle rasittavaa.
Alatalon ongelma on aikalailla sama kuin Paul McCartneylla, jota Alatalo muutenkin muistuttaa.

Myös McCartney aloitti uransa varsin tunnetussa rockyhtyeessä. Myös McCartneylla on oman kulttuuriperintönsä tradito (Music Hallista Chuck Berryyn) hallussa.
Alatalo puolestaan hallitsee suomalaisen molli-iskelmän. Lauluissa on kaikuja myös amerikkalaisen country-rockin pitkästä linjasta aina Flying Burrito Brotherseista Eaglesiin.
Myös McCartneylle on naljailtu mummojen suosiosta viimeiset viisitoista vuotta. Myös McCartneylla taitaa mennä nykyään ihan hyvin. Hänkin taitaa olla terve ja elinvoimainen.

Seppo Roth, Aamulehti v. 1990

Mikko Alatalo ja Harri Rinne ovat tehneet yhdessä yli 500 laulua. Tämän lisäksi Mikko on tehnyt yksin muutamia kymmeniä, lähinnä pohjoisen aiheista kertovia kappaleita. Yhteisbiisien ideat saattoivat tulla kummalta vain, mutta yleensä teksti on 60%:sti Harrin ja 40%:sti Mikon, sävel taas päinvastoin. Kaikki kulkee käsi kädessä; laulun ja tekstin idea. "Se on vähän kuin Lennon-McCartney, paitsi että niille tuli rahaa, meille voita leivän päälle", naurahtaa toinen lauluntekijöistä.

"MIKON KOTISEUTULAULUISSA LOTISEE ELÄMÄN VIRTA"

Suomalainen iskelmä on aina peilannut kansan tuntoja, kuten 70-luvullakin. Kun Hector kuvaili suomalaista perhehelvettiä Lumi Teki Enkelin Eteiseen - laulussaan ja Juice Leskinen yhdisti kynäilijän avunsa rääväsuiseen iskelmään Per Vers Runoilija -levyllään, lauloi Mikko reteästi pyöreäsilmäisenä kaupunkiin saapuneesta maalaispojasta.

Mikon aikanaan julkaisemat kotiseutulevyt Yhdentoista Virran Maa, Iso Joki Tulvii ja suurelle visionäärille, Olavi Paavolaiselle, hattua nostava Kolmannen Tasavallan Vieraana puhkuvat vakavamielisenä ja väliin lähes uskonnollisella paatoksella.

Niin iloluontoisten kuplettienkin kuin hieman ironisten rakkausjollotusten alta nuosee vakava ja kriittinen, muuttuvaa yhteiskuntaa silmäilevä vire. Mikko haikailee vanhan ja pehmeämmän maailman perään.

Jos Mikko onkin pettämättömän suomalainen laulaja, häntä saattaa kuulla niin ruotsalaisella huoltoasemalla kuin Pietarista kotiin rullaavalla bussiryhmämatkallakin. Laulun kieli on lähtijälle ja haikailijallekin kansainvälinen perimmäiset tunnot herättävä.

Mikko Alatalon kaksikymmenvuotisesta tuotannosta saattaa hyvin löytää samaa pistävää yhteiskuntakritiikkiä kuin esimerkiksi Gosta Sundgvistin Helsinkiä sättivistä moderneista poplauluista. Vanhat rakennelmat hajoavat uuden ja tuntemattoman alla.

Arti Kiuru, KALEVA v. 1993

"POHJALAISUUTTAKIN ON MONEKSI"

Kiimingissä Pohjois-Pohjanmaalla syntynyt Mikko Alatalo on sanoittanut ja laulanut kymmenittäin nykyajan maakuntalauluja Pohjanmaasta. Laulussa Leukat eväät eri pohjalaismurteet vilisevät ihanassa sekamelskassa. Eteläpohjalaisille Alatalo osoittaa vielä, jotta osataan sitä rehvastelle Pohjois-Pohjanmaallakin, jossa on niin vahvasti papua, että sen tietää jopa Lapua. Tämä lienee trossaamisen eli leuhkimisen maailmanennätys.

"Pohjalainen ominaisuus, joka aina pysyy, on heidän suuri itsetietoisuutensa. Pohjalainen ei koskaan kiellä itseään, vaan hän on aina siitä ylpeä ja hänen mielestään pohjalaiset ovat maan tärkeimmät henkilöt. Hyvä niinkin." Vuodelta 1928 oleva lainaus on hämäläissyntyisen Jalmari Finne kirjasta Sukupolvien ketju.

Taidatkos tuota enää osuvammin ilmaista!

"Kiiminkijoki, kun saa
viimeinen sointu,
te voitte miehen ja soittimen
tuhkat
joen syliin heittää."

Mikko Alatalo: Kiiminkijoki

Alatalo tulkitsee herkästi pohjalaisen rakkautta ja kaihoa kotiseutuunsa. Pohjanmaa ja pohjalaisuus ovat lähtemätön osa pohjalaista, vaikka asuisi maan äärissä. Eikä pohjalaisuudesta edes ole syytä päästä irti.

"Mutta maata, jossa kasvoin,
minä rakastan ja vihaan,
se on kuin osa minusta:
vertani ja lihaa."

Timo-Esa Tuuri, Etelä-Saimaa v. 1994